Kisatulokset
01.04.2022, heA, Aihojoki Spring Festival, 22/52 59,927 % (ratsastajana Anssi Ironen)
02.05.2022, vaB, Hannaby Hanami Week, 16/35 64,728 % (ratsastajana Anssi Ironen)
Tuotokset
27.11.2019 Trail (English), Hopiavuori, 1/4 (ratsastajana Sonja Tähdistö)
Tunnelmat ennen lähtöä ovat hyvin sekalaiset. Toisaalta olen innoissani, toisaalta kauhuissani. Toisaalta yritän takoa päähäni sitä seikkaa että nämä ovat hyvin pienet, sataprosenttisen epäviralliset ja aivan leikkimieliset kisat. Mutta ne silti ovat… kisat. Kotoa lähtiessäni tutisin kuin haavanlehti, mutta onneksi Salierin lämmittely sai minut jotenkin kuosiin, ehkä jopa rentoutumaan. Salieriin ainakin voisi luottaa.
Ratapiirroksen nähtyäni kuvittelen suorituksen mielessäni. Lähdemme radalle käynnissä, eka maapuomi on ihan helppo nakki, mutta silta ei välttämättä. Se on vähän tuntemattomampi juttu ja on parempi ylittää käynnissä. Sen jälkeen ravi, ehkä laukka. Pujottelun voisi tehdä laukassa mutten ole ihan varma saanko laukkaa vaihtumaan kaarroksien välissä. Pujottelun jälkeen käyntiin ja sulkutaivutus, se sujuu aina. Sitten taas laukannosto ja voltti tynnyrin ympäri, vaatisi laukanvaihtoa, mutta eiköhän se onnistu kun näissä kisoissa ei arvostella sitä vaihdon puhtautta ja että tapahtuuko se nyt juuri oikeassa kohdassa. Laukassa jatketaan puomien yli, täytyy kuitenkin pitää laukka aika lyhyenä.
Ennen puomikehää käyntiin ja kehän sisään. Siinä mahtunee tekemään takaosankäännöksen, ainakin noin ja noin. Mutta se tulee olemaan hankala, kun se käännöksen keskittäminen ei ole oikein minun vahvuuksiani. Ihan rauhassa vain, aikaraja on kuitenkin peräti 7 minuuttia, luulisi että jos kaikki menee edes lähelle suunnitelmien mukaan, sen ei pitäisi olla ongelma. Viimeinen maapuomi ja siinä se.
Ja sitten ei kun radalle! Kaikki itsevarmuus karisi kuin joulukuusi loppiaisena kun meidät kuulutettiin aloittamaan. Joku huikkasi sivulta onnentoivotukset, en ehtinyt katsoa, en vastata. Onnea tässä kyllä tarvittiinkin. Unohdin suunnitelmani ja ratsastin sisään ravissa, älkää vain kysykö mikä aivopieru se oli. Maapuomi ylittyi nätisti, mutta siltaa lähestyttäessä Salieri hidasti itsestään käyntiin. Kuten olin arvannut, Salieria vähän epäilytti mokoma. Yritin näyttää siltä että hidastus käyntiin olisi ollut minun ideani ja ihan tarkoituksella tehty. Muistutin Salieria pohkeella ja se kopisteli nätisti sillan yli. Eka voitto!
Seuraava maapuomi oli niin lähellä siltaa etten ehtinyt nostaa ravia, saati laukkaa ennen sitä, mutta ehtihän sitä. Nostin rauhallisen laukan ja ratsastin loivan kaarteen kohti kartioita niin että tulin ensimmäiseen kaarrokseen myötälaukassa. Kaarros oli tiukansorttinen, kyllä me siitä selvisimme mutta ei meikäläisen taidoilla tässä välissä laukkaa vaihdeta. Ei sitten, lasketaan menemään vastalaukassa. Se meni ihan kohtuullisesti, olisi vain ollut niin paljon nätimpi jos olisin vaihtanut laukat aina väleissä. Pujottelun jälkeen tein nopean periaatepäätöksen pysytellä ravissa loppurata, kun tiedossa oli kuitenkin lisää kaarroksia.
Jänistin myös sen verran että sulkutaivutuksen tein käynnissä. Pahuksen tarkkaa tuommoinen että pitää väistättää kahden puomin välissä. Se meni mitenkuten, ei osuttu mihinkään ja sivuttainkin mentiin, mutta vähän säheltämistä kuitenkin. Piti ottaa tosi hissukseen se kun ei meidän väistö niin suorana pysynyt kuin olin kuvitellut. Voi onneksi Salieri oli kuulolla ja hereillä ja ymmärsi varmaan hieman sekavat apuni. Pidän sitä silti keskikokoisena ihmeenä että siinä lopussa takajalka ei osunut puomiin.
Koska jopa ne periaatepäätökset on tehty rikottaviksi, nostin laukan kääntäessäni Salierin voltille tynnyrin ympäri. Se vain tuntui siinä kohdin hyvältä idealta, varsinkin kun voltin jälkeen jatketaan saman suunnan kaarrokseen puomien yli ja siitä ”kääntöpaikalle”. Ei tarvitse murehtia vaihtoja tai vastalaukkaa. Voltissa ei ollut mitään ihmeellistä eikä niissä maapuomeissakaan, vaikka ne olivatkin vähän turhan lähekkäin. Salieri pomppi vähän hassua pikkulaukkaa niiden ylitse, kuin kani, tuntui että se liikkui enemmän ylöspäin kuin eteenpäin. Tyylipisteitä ei kuitenkaan jaeta. Ei kun niitä juuri jaetaan, ratsukon yhteistyö ja mitä kaikkea. Voi pahus. No, ehkä tämä jänissimulaatio ei ihan järjettömästi pisteitä rokota, kuitenkin Salieri on hallinnassa koko ajan.
Se takaosankäännös sitten meni vähän miten sattuu. Tiedän kyllä miten se ratsastetaan mutta tosiasiassa en ole juurikaan ratsastanut sitä. En tiedä miksi, ihan kuin olisi unohtanut koko liikkeen olemassaolon vaikken kyllä ole. No, se ei sitten mennyt ihan niin putkeen kuin toivoisi. Pysyimme puomien sisällä, noin ja noin. Suoritus oli hidas ja kaikkea muuta kuin jouhea, mutta no, suoritus kuitenkin. Olin lähinnä helpottunut kun ratsastin Salierin pois puomikehästä. Viimeinen maapuomi tuntui sen jälkeen miltei ystävältä.
17.3.2021 heC, Storywoods, 2/2 56,786 % (ratsastajana Harri Aittosalo)
Että
pitää sitten Suomeenkin yrittää ujuttaa tätä St Patrick's Dayn
perinnettä. Eihän se ole kuin yksi syy lisää juoda kaljaa ja eivät
suomalaiset siihen ole aiemminkaan erityistä syytä tarvinneet. No,
onneksi täällä ei ole sentään kaljatelttoja ja muutenkin meininki on
kovin sivistynyttä. Oikeastaan pyhän Patrikin päivästä ei muistuta muu
kuin vihreä väri ja apilanlehtikoristeet ja kyllähän ne nyt sopivat
muutenkin. Ja no, okei, jokin irlantilaistyyppinen musiikki. Ehkä se on
ok.
Hitsi muuten kun ei tullut ottaneeksi mukaan sitä vihreätä
satulahuopaa, sehän olisi sopinut päivän teemaan paremmin kuin hyvin!
Ehkä joku olisi pyörtynyt nähtyään moisen kerettiläisyyden huipentuman,
kun kouluradalla pitää olla aina valkoinen huopa. Ei sillä, tyylikäs
sekin on mustaa karvaa vasten, mutta olisihan se vihreä ollut hieno.
No comments:
Post a Comment